Rauhallista Joulua 2013 ja Onnea vuodelle 2014!

Amandan tarina kuukauden kilpailuun

Osallistuttiin tällaiseen kilpailuun. Käykäähän tykkäämässä meidän barffitarinasta. :)

http://www.mushbarf.com/fi/barffaus-kokemukset/kaapiovillakoira-koira/kaapiovillakoira/nirsoilijasta-kaikkiruokaiseksi

Rohkeasti vaan trimmailemaan!

Kun päätin ottaa villakoiran, päätin että aion myös itse opetella trimmaamaan sitä, vaikka aikaisempaa kokemusta ei ollutkaan. Kun rohkeasti vaan tarttuu saksiin niin harjoitus tekee mestarin, tai ainakin toivottavasti jonkunlaista kehitystä tapahtuu pikku hiljaa. Alla kuvia leijonaleikkauksesta, muuten vaan kotitrimmistä sekä jonkinnäköisestä terrierileikkauksesta. Paljon on vielä tekemistä, jotta voi sanoa olevansa hyvä tässä hommassa, mutta onneksi harjoitteluainesta kasvaa koko ajan lisää.

 

Paperilliset koirat vs. paperittomat koirat

Tässä taas hyvä blogikirjoitus aiheesta paperilliset koirat vs. paperittomat koirat.
http://lemmikkitarha.blogspot.fi/2013/03/rotukoira-paperikoira-rekisteroity-vai.html?m=1

Ihmettelen usein miksi tämä aihe herättää aina niin paljon tunteita puolesta ja vastaan. Mielestäni kannattaisi aina miettiä juurikin niitä syitä siihen, miksi jotkut koirat ovat ns. paperittomia rotukoiria. Kuten kirjoituksessakin sanotaan, niin usein taustalla on jotain syitä, miksi koiraa ei saada rekisteriin vaikka haluttaisiinkin.

Joskus vertaan koirien ostoa auton ostoon. Eihän monikaan halua ostaa autoakaan ilman asianmukaisia sopimuksia ja tietoja siitä, mitä autolla on tehty aikaisemman omistajan luona. Tai vaikka jos ei ollenkaan tiedettäisi paljonko autolla on ajettu. Ikinä ei autoakaan ostaessa tiedä hajoaako se ensimmäiseen mutkaan, eli myyjä ei voi taata, että auto pysyy ehjänä. Mutta siltikin ostajat näin pääsääntöisesti haluavat tietää mitä ovat ostamassa.

Hammaslääkärillä käyntiä

Eihän ne maitohampaat sitten kuitenkaan lähteneet kuten strömsössä, eli oltiin viikko sitten eläinlääkärillä poistattamassa molemma yläkulmurit. Operaatio oli nopeasti hoidettu ja sain hakea kotiin heräilemään hyvin pökkyräisen pikkukoiran.

Äiti oli hyvin huolissaan lapsestaan, kun tämä vaan makasi eikä liikkunut minnekään. Eli äiti valvoi kopan vieressä useamman tunnin odottaen. Välillä mentiin ihan viereen nukkumaan ja välillä kateltiin pienen välimatkan päästä, mutta muutamaa metriä kauemmas kopasta ei voinut mennä. Amanda on niin hyvä kun se ei normaalisti yhtään siedä Berttaa iholla ja alkaa murisemaan heti kun vähänkin toinen yrittää ottaa ihokontaktia, mutta sitten lopulta kuitenkin se taitaa tykätä kaveristaan. :)

Sunnuntain mietteitä koirien ihmisversioista

Mietin yksi päivä sitä, että millaisia ihmisiä koirani olisivat.

Amanda olisi pienikokoinen nuorena hyvin hoikka, mutta sittemmin kolmen raskauden jälkeen hieman kiloja saanut ylipirteä äiti. Se olisi aina pirteänä mukana kaikessa, toisinaan sähläisi ärsyttämiseen asti. Hän olisi hyvin tarkka siisteydestä ja tukan tulisi olla aina hyvin. Viereissa paikoissa, missä ei ole tuttuja tavaroita ja rutiineja, voi tulla hieman hermostunut olo ja vasta kotona pystyisi kunnolla rentoutumaan. Vessassakäynti olisi paras hoitaa myös vaan ja ainostaan kotona tutussa paikassa. Ruuan suhteen Amandan ihmisversio olisi hyvin kranttu. Lautaselta valikoitaisiin vain ne parhaat raaka-aineet. Äitinä hän olisi hyvin nipo, valittaisi kaikesta pienestä ja hermostuisi lasten riehumiseen. Kuitenkin loppujen lopuksi se olisi hyvin huolehtiva ja suojelisi lapsiaan kaikelta pahalta, ja olisi ihan lastensa pompoteltavissa. :)

Bertta taas olisi juuri murrosikään tulossa oleva uhkarohkea teini. Kuten nykynuoret yleensäkin, Bertta olisi jo äitiään hieman pitempi. Hän ärsyttäisi äitiään kokoajan, ja aina siihen asti että äitillä palaa hermot ihan kunnolla. Mitään äitin omaa ei kunnioiteta, ei äitin ruokaa eikä tavaroita. Äiti on antanut liian monta kertaa periksi, joten Bertta tietää että saa kaiken tahtonsa läpi. Berttaa ei paljon asiat stressaa, äiti huolehtii kaikesta tärkeästä. Siisteys ei ole vielä ihan hallussa, ja tavarat ovat ihan hujan hajan. Bertta myös ihmettelisi, miksi äitin pitää aina olla niin hermona, Bertan mielestä äitikin voisi ottaa joskus vähän lungimmin. :D

Urpo ja Turpo

On nämä vaan sellaiset Urpo ja Turpo. Nuorempi on keksinyt nyt miten pääsee ruokapöydälle ja sieltä on sitten kiva nostella vähän kukkien multaa ja varastaa paperirullia silputtavaksi. Tänään emäntä unohti laukun lattialle kun lähti käymään pikaisesti asioilla ja takaisin tullessaan laukku oli myllätty ja taas paperit silputtu. Mikä siinä on että varsinkin paperi tuntuu olevan niin niin ihanaa. :) No, oma mokahan se tietenkin oli. Mieheltä on myös kaikki sukat hukassa, odottelen tässä löytäväni meidän sukkajemmarin piilon ettei tarvitse lähteä joka viikko sukkakaupoille. :D

B-pentueen kuulumisia

Bertalle, Pablolle ja Sohville kuuluu oikein hyvää. Aloitettiin Bertan kanssa eilen pentukoulu ja muut ovat tainneet aloittaa jo aikaisemmin treenit. Me harjoiteltiin pentukoulussa ihan alkeita, kontaktin ottoa, luoksetuloa sekä ihan vaan rauhassa olemista toisten koirien lähellä.

Bertta on kyllä niin mainio veijari. Se on, kuten toivoinkin, nyt jo hieman Amandaa isompi, noin 31cm ja paljon tanakkarakenteisempi kuin äitinsä. Bertalla on kaunis pää ja kuono, ja olemus on muutenkin hyvin ryhdikäs ja itsevarma. Luonteeltaan se on osoittautunut hyvin yhteistyökykyiseksi ja sopeutuu paikkaan kuin paikkaan tosi hyvin ilman sen suurempia stressailuja. Äitinsä kun joskus saattaa vieraissa ja epämukavissa tilanteissa hieman ottaa kierroksia. :) Vauhtia piisaa kyllä päivittäin ja välillä mietin että liikkuukohan siellä päässä oikeastaan muuta kuin karvaa, on harkintakyky meinaan välillä hieman hukassa. Mutta päivä päivältä se oppii uusia asioita, hyvin paljon matkimalla äitiänsä, oppii siltä niin hyvät kuin huonotkin tavat hyvin nopeasti.

Sohvi puolestaan on paljon siskoaan pienempi, mutta sitäkin sisukkaampi pikku koira. Se on selvästi perinyt äidiltään vilkkaan luonteen ja valitettavasti hieman nirson ruokahalun. Kun kuuntelen Sohvin kuulumisia Jyväskylästä, tuntuu kuin kuuntelisin kuvausta Amandasta noin viisi vuotta sitten. Se on ihan ilmetty äitinsä.

Pablo taas on luonteeltaan pennuista ehkä kaikista hurmaavin. Se on niin sympaattinen pikku mies! Hellyydenkipeä ja aina rapsutuksia vaille, hurmasihan se pentutarkastuksessakin eläinlääkärit ihan mennen tullen. Harmiksi eläinlääkäri totesi Pablolla toisessa olkanivelessä synnynnäisen sijoiltaanmenon.Ortopedi Jarmo Rintasalo Seinäjoen eläinklinikalla, kenen pitäisi olla ihan maan parhaita koirien ortopedeja, sanoi, että vaivan ei pitäisi vaikuttaa noin kevytrakenteisen koiran elämänlaatuun millään tavalla, kunhan paino pidetään normaalilukemissa. Ainoa haitta on hieman rajoittunut liikerata, mutta sen ei pitäisi haitata koiran päivittäistä elämää millään tavalla. Kipua olkanivelessä ei ole ollut ja Rintasalo meinasi että on hyvin epätodennäköistä että sijaltaanmeno tulisi vaivaamaan koiraa missään vaiheessa.

Onnea A-pentue kaksi vuotta!

A-pentue, eli Helmi, Osmo ja Leevi täyttivät 23.9. jo huikeat kaksi vuotta. Aika menee niin hirveän nopeasti nykyään. Kaikille kolmelle kuuluu edelleen tosi hyvää. Leevi harmiksi menetti koirakaverinsa lhasa apso Mossen ja opettelee elämään perheen ainoana koirana - ainakin toistaiseksi. Osmosta sen sijaan on kehkeytynyt oikein agilityratojen mestari. Osmo käy säännöllisesti treenailemassa ja odotellaan kovasti, josko joku päivä Osmo uskaltautuu ihan virallisiinkin kisoihin.

Helmi oli kesällä päässyt mukaan pyörälenkeille. 

Leevi trimmipuuhissa. 

Ja Osmo harjoittelemassa agilityä. 

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Kesä kääntyy syksyyn ja meno vaan kasvaa. Bertta on jo äitinsä kokoinen ja oikein pikku riiviö kun sille päälle sattuu.Tosi kiltti ja symppis se kyllä on, tuntuu että ei olisi perinyt onneksi ihan niin paljon adhd-geenejä kuin mitä äitillänsä on. Mutta ai miten ihanaa onkaan varastaa kaikki sukat ja paperitupot (ja oikeastaan ihan mitä vaan) mitkä vahingossa sattuvat tipahtamaan lattialle.

Bertalle maistuu ruoka kuin ruoka, mikä sekin on tosi hyvä juttu. Amandalle kun ruokailu on aina vähän haastavaa, kun mikään ruoka ei tunnu olevan neidin arvolle tarpeeksi hyvää. Meillä on jo pitemmän aikaa koiria pääsääntöisesti raakaruualla, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Nyt löydettiin uutuustuote Mushilta, MUSH B.A.R.F.Vaisto ^®. 

Ajattelin ehdottomasti testata tämän, josko siitä saataisiin uusi lisä ruokintaan. Nyt on mahdollista saada tästä tuotteesta ilmainen kokeilupakkaus myymälöistä, tuotetta myy ainakin Faunattaret. Ilmaisen aterian voi tilata osoitteesta www.mushbarf.fi/ilmainen-ateria. Tässä on annoskokoisina paloina valmiita barf-aterioita. Nämä voisi sopia varsinkin tällaiseen pienien koirien talouteen, koska isoja pakasteita on aina niin hankala pilkkoa.

Pennut ovat lähteneet uusiin koteihin

Pennut lähtivät uusiin koteihin juhannusperjantaina. Aamu olikin hulinaa, kun piti valmistella pennut sekä pakata omia tavaroita mökkiviikonloppua varten. Poikapentu, joka sai nimekseen uudessa kodissa Pablo, lähti tähän lähelle Lapualle. Tummempi tyttöpentu, joka sai uudessa kodissaankin nimekseen Sohvi, lähti Jyväskylään. Tosin Sohvi pääsi ensin viettämään juhannusta Kivijärvelle mökille.

Vaaleampi tyttö, Bertta, jäi meille kotiin Amanda-mamman kaveriksi. Ensimmäinen viikko ilman sisaruksia on mennyt tosi hyvin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää päivittäin,  mutta onhan se niin suloinen pikkupentu jotta..

Seachild Be Bold Sophie "Sohvi"

Seachild Be Brave Jack "Pablo"

Seachild Be Bright Bertha "Bertta"

Ulkoilua trimmin jälkeen

Pennut ovat saaneet taas viralliset nimet ja rekisteripaperit, joten saanko esitellä: 

Seachild Be Bright Bertha

Seachild Be Brave Jack

sekä Seachild Be Bold Sophie.

Pennut on alustavasti varattuja

Kaikki pennut on alustavasti nyt varattu. Pennuista tuli tosi paljon kyselyjä ja olen pahoillani jos en muistanut vastata kaikkien sähköposteihin.

Alta on hyvä ottaa mallia miten kynsienleikkuu onnistuu vanhemmalta koiralta kun vaan jaksaa pentuna ensin muutaman kerran tapella asian lävitse. :) Tosin ongelma alkaa olemaan nyt siinä että koira on liian rentoutunut eikä meinaa enää pysyä sylissä. :D

Lisää kuvia

Hellettä vihdoinkin!

Vihdoin ja viimein tuli niin lämmintä, että pihallakin tarkenee olla ilman toppatakkia. Pennutkin kävi äkkiä vähän tutustumassa nurmikkoon, mutta kovin jännittävää se vielä oli. Pennut saivat ensimmäiset matokuurit ja nyt on pikkuisen jo maisteltu "ison koiran" ruokaakin, eli siis jauhelihaa. :) Yllättävästi jauheliha tuntui maistuvan oikein hyvältä.

Sunnuntain valokuvauksia

Pennuilla on kaikilla auenneet silmät ja samantien pennut alkoivat kehittymään motorisesti ihan silmissä. Pian ei enää pentukoppa riitäkään vaan täytyy vähän laajentaa pentujen liikkuma-aluetta. Eilen pikkupoika painoi jo huimat 473g, vaalea tyttö jopa 754g ja pienempi tyttö 590g. 

Pennuista on tullut joitakin kyselyjä, mutta yhtään pentua emme ole vielä varanneet. Ihanteellisin koti olisi  Etelä-Pohjanmaan alueelta ja perhe olisi mahdollisesti kiinnostunut myös näyttäytymään muutaman kerran koiranäyttelyissäkin. Autan toki ehdottomasti kaikkeen näyttelyyn liittyvissä asioissa kuten trimmauksessa, ja tästä syystä olisikin hyvä jos tuleva koti ei olisi hirveän kaukana. Mutta ensisijaisesti kuitenkin haussa totta kai hyvä ja aktiivinen koti. 

Pennut 11 vrk

Pennut kasvaa hyvin ja kaikki on muutenkin erinomaisesti. Pentujen silmien odotetaan aukeavan muutamien päivien sisällä.

Tänään Amanda huolestui hurjasti, kun katottiin youtubesta koiranpentuvideota. Videolla opetettiin orpopennun keinoruokintaa ja Amanda-raukka luuli, että olimme piilottaneet yhden pennun jonnekin. Se etsi huolestuneena joka paikasta ja hätääntyi, kun ei löytänyt nälkäistä pentua mistään. Koettiin parhaaksi, ettei katottu videota sen pidempään.

Muutenkin Amanda viihtyy jo pentulaatikon ulkopuolellakin, mutta säntää nopeasti tsekkaamana tilanteen jos laatikosta alkaa kuulumaan ääniä. Nyt onkin helppoa kun se vielä menee hoitamaan tilanteen. Pian sitä ei voisi enää niin paljoa kiinnostaa ja sitten se onkin emäntä, joka joutuu nousemaan sängystä.

Pennut yhden viikon

Pennut täyttivät vähään yhden viikon. Ruoka maistuu ja paino nousee. Pikkupoika, Jaska, painoi tänään 210g, tummempi tyttö, Sohvi, 313g ja iso tyttö, Bertta, 403g. Eli pienemmillä on painot nousseet melkein puolet, ja isolla tytöllä on jo reilusti yli puolet enemmän painoa kuin syntyessään.

Amanda on maailman kärsivällisin äiti ja hoitaa pentujaan tosi hyvin tälläkin kertaa.

Pennut 2 vrk

Muutaman kuvankin saan aikaiseksi laitettua. Äitiä väsyttää kovasti kun on viimein olokin vähän helpottanut. Ristittiin alemman kuvan muita puolet pienempi pikkupoika Pikku-Jaskaksi. <3 Kaikille kuuluu alkujärkytyksen jälkeen oikein hyvää.

Jännittävä päivä kääntyy rauhallisempaan iltaan

Tänään koettiin jännittäviä hetkiä, kun Amanda aamusta alkoi näyttämään synnyttämisen merkkejä. Siinä sitten odoteltiin kovasti pentuja syntyväksi, kunnes iltapäivällä koko touhu loppui kuin seinään. Muutaman soitin jälkeen päädyttiin käymään eläinlääkärillä tarkistamassa tilanne. Lääkäri ultrasi Amandan ja ehdotti leikkausta. Mitäpäs siihen sitten sanomaan vastaan, Amanda lähti leikkauspöydälle. Keisarileikkaus meni onneksi hyvin, ja tuloksena maailmaan saatiin kolme aprikoosia pentua, yksi poika ja kaksi tyttöä.

Tiineysröntgen

Jälleen tänään oli aika tiineysröntgenin. Aamulla saatiin selville, että pentuja tulee taas se sama kolme kuten aina ennenkin. Laskettu aika on ensi viikon lopulla. Tässä siis jännitellään ja odotellaan jo malttamattomana uusia pentuja.

Ensimmäiset pikkupotkut

Eilen tunsin ensimmäiset pienet potkut Amandan mahassa. <3 Ehdin jo vähän huolestua kun mamman paino meinasi hieman jo pudotakin välillä, mutta kaikki on siis hyvin. Vielä pari viikkoa pitäisi jaksaa odotella.

Siellä se pikkuinen mahakin vähän näkyy. :)

Ihana artikkeli Veikosta

Törmäsin aivan ihanaan artikkeliin Veikko-villakoirasta. Tässä siis luettavaa teille kaikille jotka epäröitte koiran ottamista. :)

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/blogit/toimitus_innostuu/rakastuin_veikkoon

Muutto tiineysajan lomassa

Tänään ensimmäisesta astutuksesta on kulunut 38 vuorokautta. Amandan vatsa on jo pyöristynyt hieman ja painoakin on tullut pikkuisen lisää. Aika paljon on kaikenlaisia pieniä tiineyden merkkejä ilmassa.

Amandan elämässä on tapahtunut paljon mullistuksia, sillä Amanda muutti isäntäperheensä kanssa Helsingistä Seinäjoelle. Muutto oli tuossa muutama viikko sitten ja nyt ollaan jo pikku hiljaa kotiuduttu. Nykyään Amandalla on nyt oma iso piha, missä on kiva juosta ja haukkua ohikulkijat. :) Pihassa on myöhemmin kesällä myös mukava pentujen juoksennella vapaana.

Amandan päivät kuluu rauhallisesti ulkoillessa ja kotona hengaillessa. Voi kun se vaan ymmärtäisi nyt nauttia näistä viimeisistä vapaista päivistä. :D

Pentuja odotettavissa keväällä 2013

Amanda on astutettu oikein hurmaavalla villakoirapojalla nimeltään Morri , viralliselta nimeltään Andalbagat Black'n Decker (Morri Kennelliiton tietokannassa KoiraNetissä). Morri on musta kääpiövillakoira, jonka emä on aprikoosi kääpiövillakoira ja isä musta kääpiövillakoira. Morri on luonteeltaan tosi avoin ja itsevarma, ja tulee toimeen niin kaikkien ihmisten kuin muiden koirienkin kanssa. Lisätietoja Morrista -> http://www.andalbagat.net/karlo_villis.htm .

Pentueen laskettu aika on huhtikuun loppupuolella ja pentujen luovutus olisi kesäkuun lopulla juhannuksen jälkeen. Pennut myydään rekisteröitynä, sirutettuna ja eläinlääkärin tarkastamina. Annan mielelläni lisätietoja tulevasta pentueesta.

Alla vielä kuvat tulevista vanhemmista.